Karnin Labyrintti

 

”Kun Dinja täytti kuusitoista, lunta satoi koko päivän. Aamulla tuuli vavisutti hirsimökkien seiniä ja kovat pienet lumikiteet piiskasivat kasvoihin niitä, jotka uskalsivat poistua pirttiensä suojista. Myöhemmin ilma tyyntyi ja sade rauhoittui. Suuret pehmeät lumihiutaleet leijuivat hitaasti alas lauhtunessa ilmassa, ikään kuin haaveillen, jotakin odottaen.” 

Luin siis Katri Alatalon Karnin labyrintin ja olin positiivisesti yllättynyt.  Ensimmäinen yllättyminen tapahtui kirjastossa, kun a) löysin kirjan ja b) kirja oli niin pieni kokoinen. Hyvin kätevä kuljettaa mukana!

                             Karnin labyrintin päähenkilö on Dinja, joka lähtee etsimään äitiään. Matkalla hän tapaa krioni Emronin ja Raugi nimisen navadin, molemmat rodut ovat Alatalon itse nimeämiä. Aluksi vähän karsastin nimiä, mutta miettiessäni vähän pidemmälle lukijalle ei tule mitään tyypillisiä stereotypioita mieleen, kuten nimistä haltia ja kääpiö(vaikka krioni ja navadi  käsittääkseni heidän tapaisiaan rotuja edustavatkin).

                             Karnin labyrintin alku sai minut heti jatkamaan eteenpäin. Kirjan maailma oli mukava. Kuin pieni soppi, johon mahtuu juuri mukavasti käpertymään. Mutta se ei ollut samalla tavalla itsenäisesti elävä, kuten joissain fantasiakirjoissa. Mietin mistä se johtuu. Onko se vain suomen kielestä kiinni vai onko takana jotain pieniä viittauksia tai sanoja, jotka puuttuvat? Olen törmännyt samaan muissakin kirjoissa. Paikoitellen maiseman kuvailu oli hyvinkin tunnelmallista, pienillä sanoilla ja kuvauksilla saatiin herätettyä jotain eloon.

                             Kirjan juoni kulkee fantasialle aika tyypillisellä tavalla: Uni (kimmoke lähdölle), matkalle lähtö, odottamattomia tuttavuuksia, uusia maisemia. Karnin labyrintti on enemmän juonivetoinen kuin henkilöiden välisiin suhteisiin keskittyvä, mikä osaltaan ei tee maailmasta kovin syvää (mutta se ei itsessään ole tarpeellista). Vaikka luin kirjan ensimmäistä kertaa, se oli jotenkin nostalginen. (Tyyliltään muistutti ensimmäistä romaanikässäriäni, siinäkin oli etsintämatka.)

                             Suosittelen kirjaa sellaisille henkilöille, jotka eivät jaksa keskittyä hyvin monisyiseen juoneen tai ovat ehkä uusia fantasian parissa. Etenkin nuoremmille lukijoille Karnin labyrintti sopisi helppolukuisuutensa vuoksi,  mutta miksei myös vanhemmille, kokeneemmille lukijoille. Kirjan loppu oli aavistuksen hämmentävä, saari, jokimeri, lintu, mutta eiköhän kaikki selviä seuraavassa osassa.

Mainokset

5 vastausta to “Karnin Labyrintti”

  1. […] muuten Kirjainunelmia-blogiin Karnin labyrintin arviosta! Tällä kertaa kirja oli jättänyt hiukan hämmentävän jälkimaun. Toivottavasti toinen osa ei […]

  2. Kiva kuulla mielipiteitä tästä kirjasta. On ollut omalla lukulistallani jo jonkin aikaa. Kun saisin vain purettua jo ostettujen ja lukemattomien kirjojen pinoa joskus! ;)

    • Se on ehkä kamalin pino ikinä! Onneksi minun pinossani ei ole kuin n. 5 kirjaa. Kyllä Karnin labyrintti kannattaa lukea, laita se vaikka jonon edelle(joka on aina yhtä fiksu teko!) . :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: